2017

Sunnuntaina 02.04.2017 Saarijärvelle teatterimatka yhdessä Muuramen Eläkeliiton ja Marttojen kanssa.

Matkalla oli mukana yhteensä 38 osallistujaa.

Näytelmä kertoi 'Vaivaiskodista' / Vanhainkodista / Palvelutalosta ennen ja jälkeen siellä tapahtuneita muutoksia. Kuvaus 'ennen osiossa' oli suoraan kuin nykypäivän sanomalehtiuutisten kerrontaa. Oli itseriittoista henkilökuntaa, väsyneitä ja katkeria vanhuksia, liiallista lääkkeiden käyttöä ja niiden varastamista. Kaikki kuitenkin muuttui uuden henkilöstön tultua taloon. Lääkkeiden käyttö väheni ja osaston asiakkaista tuli asiakkaita - ei enää sängyissään makaavia potilaita.

Keskiviikkona 20.9.2017 teimme tutustumisretken 'Vanhaan Keuruuseen'.

Matka tehtiin omilla autoilla 'kimppakyyteinä'. Matkaan osallistui yhteensä 18 henkilöä.

Aivan aluksi menimme Keuruun Vanhaan Pappilaan, jossa toimii myös 'Ravintola Pappilan Taverna'. Siellä ennen ruokailua taloa ja sen monipuolista historiaa esitteli toimitusjohtaja Nanna Rantanen. Toisena yrittäjänä hänen lisäkseen toimii Henna Mäkelä. Pappilassa on asunut peräkkäisinä kirkkoherroina yhteensä seitsemän pappisperhettä. Nyt kaikille papeille on nimetty muistoksi oma huoneensa. Kukin huone on pyritty ennallistamaan - ei entisöimään - vastaamaan kyseisen papin ajankohtaa kaikkine upeine yksityiskohtineen. Kristallivalaisimia löytyi useita. Yläkerrasta löytyy kantavat rakenteet paljaina hirsiratkaisuja ja siellä olevaa isoa tilaa voi käyttää mm. luentotilana uudenaikaisine laitteineen. Sen ruokailutilan, missä me ruokailimme, lattia oli yritetty saada ulkonäöltään vastaamaan ulkomaista puulajia tekemällä sen kuviot ootraamalla. Ruokailu oli parhaasta päästä - monipuolinen ja todella maukas.

Seuraavaan kohteeseen kävellessämme matkalla oli mahdollisuus poiketa 'Annulin Putiikissa ja Tiltaltti Shopissa' ja sitten menimme viereisen kivinavettarakennuksen 'Museotilaan'. Tätä tilaa ja sen kuvia, tauluja ja eräänä tärkeänä yksityiskohtana Akseli Gallen-Kallelan elämää Keuruulla sekä siihen liittyvää ryijyä esitteli amanuenssi Teija Lammi.

Kolmantena kohteena oli Keuruun Vanha Kirkko ja sen historia. Esittelijänä toimi 'Pappilan Piika Kaisa' (Kameleontti yrityksen palveluyrittäjä Eila Luopakka). Tämä kyseinen henkilö oli erittäin eläväinen, puheessaan 'liukas' ja monisanainen sekä käyttäen aiheeseen sopivaa murrekieltä. Aiheen hän tunsi tarkalleen ja täydensi kertomaansa ryhmämme esittämien kysymysten perusteela. Kirkon suunnitteli v. 1756 pohjanmaalta Antti Hakola. Kirkko otettiin käyttöön 1758 ja sillä korvattiin aiempi hyvin pieni kirkko, koska siihen ei enää mahtunut koko suuri seurakunta. Aluksi uudessa kirkossa ei ollut edes alttaria eikä alttaritaulua eikä kunnollista saarnastuolia. Kirkossa oli mm. jalkapuu, jonka rakenne poikkesi aiemmista siten. että siihen sidottiin häpeämään henkilö vain yhdestä jalastaan ja toisen jalan varassa piti seistä tai istua jalkapuun päällä. Toinen erikoisuus oli 'häpeäportaat', joille laitettiin häpeämään aviottoman lapsen saanut naishenkilö. Jos naisella oli vain yksi avioton lapsi, hän istui alimmalla portaalla. Jos oli kaksi, seuraavalle portaalle ja jos oli kolme tai useampi, niin ylimmälle portaalle. Portaikko nostettiin kirkon keskikäytävien risteämiskohtaan kaikkien nähtäville. Tämä esitelmä on vain mitättömän pieni osa kaikesta siitä, mitä saimme kuulla.

Perjantaina 6.10.2017 Seniorit tekivät retken Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan Orvokki Aution klassikkoromaaneihin perustuvaa näytelmää 'Pesärikko' ja sen jälkeen yhteiselle iltapalalle Ravintola Figaroon. Mukana oli 14 jäsentämme.

Lainauksia KSML:stä, joihin ryhmämmekin yhtyi. 'Näytelmän kiinnostavin hahmo on Armi (Sara Melleri) - miksi nuoresta lämminsydämisestä lähes viattomasta tytöstä kasvaa eteläpohjalaisessa suoruuden ja kireyden ilmapiirissä raateleva naarasleijona? Muissa naisissa esiin nousee kova, eletty elämä.Lapsena isänsä menettänyt Olavi on ontto mieskuori, joka oirehtii hallitsemattomana mustasukkaisuutena myös traumojen mätäpesäkkeenä luonteen vinoutumissa. Eteläpohjalainen murre hersyy koko esityksen ajan'.

Näyttelijöiden äänenkäyttö on välillä hirveää - ja sanoista ei saanut selvää. Lisäksi ilmapiirin synkkyys säilyi painostavana koko esityksen ajan.

Näytelmän jälkeen ryhmämme käveli Ravintola Figaron kabinettiin pienelle iltapalalle. Söimme pintxoisieja (pieniä voileipiä täytteellä) ja palan paineeksi hieman juotavaa. Keskustelua riitti juuri sopivasti keventämmän näytelmän jälkeistä tunnelmaa. Galleriassa pari kuvaa pöydästämme.

Tiistaina 14.11.2017 vierailu Sofia ja Into Linnun kotiin tapahtui ennen syyskokousta. Paikalla oli parikymmentä senioria. Taidekotia ja keramiikkatöitä esittelivät taiteilija Ritva-Sofia ja Unto Lintu. Laajasta kokoelmasta esiteltiin mm. kalevalaisaiheisia töitä ja rakukeramiikkatöitä. Kokoelmiin kuulu myös runsaasti sakraalisia eli kirkkotaidetöitä.