2021

27.5.2021
Katse kohti kesää

Savolaisten pornolintu ”huarapiäsky” on nähty jo meidän korkeuksilla ja se tietää vanhan lorun mukaan ”... ei päivääkään kesään” ja niinpä meilläkin on jo vietetty kevätjuhla (= koivunsilmujuhla tai vaikkapa kuusenkerkkäjuhla). Juhlapaikkana oli historiallinen: 120 vuotta vanha Korpilahden pappila  - Vaarunhovi.  Hyvin säilynyt ja hoidettu, toista sataa vuotta vanha rakennus sijaitsee vielä Päijänteen rannassa Vaaruvuoren kupeessa, siis meille ikäihmisille juuri sopiva virikkeitä ja muistoja pursuava kohde.  Juhlimassa meitä oli 18 senioria eli yli 50 % yhdistyksemme vahvuudesta.

Kun kevätjuhlia vietetään tavallaan talvikauden päätteeksi, niin on syytä katsoa taakse jäänyttä toimintaa. Ensinnäkin meillä oli ilo palkita yhdistyksemme toiminnan kannalta näkyviä ja uutteria jäseniämme.

Meiltä jäi toteutumatta monia yhteisiä toimintasuunnitelmassa olleita tapahtumia kokoontumis- ym. rajoitusten vuoksi, mm.  kuukausittain pidettävät senioriklubit, teatterimatkat ja liiton suosittu keväinen seniorikävely ei rajoitusten, vaan kävelytapahtuman tukikohtana olleen seurakunnan majan mentyä yllättäen remonttiin.  Hyvää palautetta jäsenistöltämme saimme joulu- ja pääsiäiskorttitervehdyksistä.  Olemme pitäneet yhteyttä jäsenistön kanssa sähköpostitse ja yhdistyksen nettisivustojen kautta, mutta viestien vastaanotossa on ollut hankaluuksia.

Kun en ole saanut sääennustajan lahjoja, niin tulevan kesäkauden toimintaan on suhtauduttava varauksin ja mukauduttava siihen, että se voi olla sitten aurinkoinen ja lämmin tai vaikkapa sateinen ja kalsea.  Kotipuolessani Kermassa oli aikoinaan maan kuulu sääprofeetta sulkumestari ”Kerman Kalle”, joka ohitti yleisön sääutelukysymyksen sanomalla ”ilimoja piisoo”. 

Tähän Kerman Kallen ennustukseen viitaten uskon kuitenkin, että kesään mahtuu kaikenlaisia ilmoja, aurinkoa kuin sadettakin ja ehdotankin, että kokoonnumme kesän aikana vaikka Verkkoniemen kentälle pelailemaan kesäpelejä esim. mölkkyä, petankkia tai vaikkapa krokettia tai teillä olevia muita  pihapelejä.  

Kun Muuramelainen on kesätauolla, niin seuratkaa ahkerasti omaa sähköpostianne, yhdistyksemme nettisivuja ja facebookia, joissa kerromme tulevista tapahtumista.  

Iloista ja hauskaa kesää kaikille!

2.9.2021

Joko uskallamme?

Olemme jo lähes kaksi vuotta kärvistelleet koronapandemian kourissa, mikä on haitannut kovin harrastuksiamme, etenkin senioritoimintaamme ja myös toimijoitamme. Nyt kuitenkin näyttäisi häämöttävän valoa senioritoiminnan tunnelin päässä ja pääsisimme totuttelemaan tätä ”uutta normaalia” ja kehittelemään yhdistystemme toimintaa. 

Lähimenneestä ajasta ei ole juuri muuta kerrottavaa kuin rajoituksia ja kieltoja, jotka ovat häirinneet totuttua vapautta järjestellä elämäämme, etenkin harrastustoimintaamme ja kokoontumisiamme.  Vieläkään emme voi puhaltaa täysillä, mutta uskallamme jo suunnitella polkua kohti normaalia ja mikäpä sen parempaa ainakin senioritoiminnassa kuin aloittaa se maan laajuisilla juhlilla.

Tämän syksyn kohokohta tulee olemaan rakkaan liittomme, Kansallisen senioriliiton 50-vuotisjuhla 10.10.2021 Helsingissä Finlandiatalossa.

Alkuperäisellä nimellään Kansallinen Eläkeläisliitto näki päivänvalon lokakuussa 1971 Kansallisen Kokoomuksen jäsenjärjestönä puolueen arvoja kannattavana eläkeläisjärjestönä. Tätä ”avioliittoa” kesti viisi vuotta ennen kuin kokoomuksen jäsenyys päätettiin irtisanoa ylimääräisessä liittokokouksessa joulukuussa 1977 mm. taloudellisten hankaluuksien vuoksi. Tämän jälkeen puolueisiin kuulumattomana Kansallisen senioriliiton toimintaedellytykset paranivat ja kehitys nykyiseksi valtakunnallisesti vaikutusvaltaiseksi senioriliitoksi alkoi toden teolla.

Myös senioriliiton ja senioriyhdistysten välissä palvelevat itsenäiset senioripiirit ovat täysillä mukana 50 v juhlavuoden järjestelyissä. Maassamme on kaikkiaan 14 senioripiiriä, joiden tehtävänä on toimia senioriliiton ja paikallisyhdistysten molemminpuolisten asioiden opastajana, välittäjinä ja tukena.  
Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry on valmistellut 50 -vuotisjuhlia Saarijärvelle 22.10. 2021. Tilaisuudessa esiintyvät mm.  Karstulan Mieslaulajat ja juhlapuheen pitää senioriliiton uusi toiminnanjohtaja Maarit Kuikka.

Ennustelin juttuni alussa, että tämän loppuvuoden aikana päästäisiin koronakirouksesta väljemmille vesille ja harrastustemme pariin. 
Oma yhdistyksemme on varautunut nyt jatkamaan kuukausitapaamisia, esitelmiä ja kerhotoimintaa.  Näistä tapahtumista saat tiedon sähköpostitse lähetettävistä jäsenkirjeistä ja Muuramelaisen järjestöpalstalta.

Toivotan kaikille jäsenillemme vilkastuvaa ja jopa uusia harrastuksia yhdistyksemme piirissä, nähdään yhteisissä tapahtumissamme!

16.9.2021

Neljän kuninkaan kirja

Reilut viisikymmentä vuotta sitten isäni Kalle pysähtyi kauppareissullaan Heinäveden Osuuskauppaan kirjaosastolle ja pyysi palvelemaan tulleelta nuorehkolta myyjättäreltä: ”Ostaisin neljän kuninkaan kirjan”.  Myyjä oli hämmästynyt ja koetti tarjota isälleni virsikirjaa olettaen iäkkään papan tarkoittavan varmaankin jotain hengellistä teosta, millaiseen kirjan nimi saattaisi viitata.  Virsikirja tai raamattu ei kelvannut isälleni ja hän ”suomensi” ostoksensa sanomalla: ”Korttipakkaa minä tarkoitan, eikös siinähän ole neljä kuningasta? Isäni tarvitsi ostamaansa ”kirjaa” - ei uhkapeleihin - vaan eläkeläisten tapaamisiin, joissa pelattiin kortti- ja muita lautapelejä.  

Edellä kerrottu tarina tuli mieleeni, kun olen nyt lähes samanlaisessa elämän vaiheessa, sillä omassa senioriklubissamme alkoi syyskauden toiminta, mikä sisältää myös säännölliset pelituokiot.  Kesän aikana pelattiin viikoittain ulkona mm. mölkkyä, petankkia, krokettia ja nyt siirrymme innolla sisälle lauta- ym. korttipeleihin, joissa tapaamme nuo neljä kuningasta; hertta-, ruutu-, risti- ja patakuninkaan.

Mutta tämä isäni kauppareissu tuo myös mieleen Kermanpojat 1960-luvulta.  Jos isäni sukupolvi harrasti eläkeiässä korttipelejä, niin monissa kermalaisperheissä vielä tuolloin sitä pidettiin sopimattomana ja syntinä.  Monessa talossa luettiin mieluimmin perheen kesken raamattua kuin olisi iltaisin istuttu pöydän ääreen pelaamaan vaikkapa ”Mustaa Pekkaa”. 

Olen käyttänyt jutuissani sanontaa ”Kermanpojat” niin positiivisessa kuin negatiivisessakin yhteydessä, joten tämä poikasakki ratkaisi myös korttipeliongelmankin.  Aina jonkun kotona oli pelikortit saatavilla, ”lainattavissa” ja Kermanpoikien korttirinki oli valmiina illan otteluihin. Pelipaikka oli yleensä sahanpurupakoilla tietyissä luolissa.  Meillä ei ollut rahaa pelattavaksi, mutta ”sökö-” ja muutkin yksinkertaiset rahapelit osattiin. Raha korvattiin taas tulitikuilla.  Meillä jokaisella oli tikkuaski taskussa ja pelin nokitukset tehtiin tikuilla.  Näillä pelirahoilla ei kukaan tietysti ”rikastunut”, mutta joskus peli kävi kuumanakin, kun huomattiin, että joku yritti bluffata.

Korttipelejä pidetään myös kehittävinä kuten monia lautapelejäkin.  Tämä tuli Kerman kansakoulussa todistettua toppuluokalla, kun päässälaskuihme vastasi opettajallemme uteluun, mistä hän oli oppinut näin hyvin laskemaan päässään?  Poika vastasi reippaalla äänellään: ”Isä kusoo korttipelissä silimään, jos ei ossoo ite pittää puolijaa”.

16.12.2021

Hyvät Muuramen Seniorit, yhteistyökumppanit ja ystävämme!

Haluan lausua Teille kaikille kiitokset yhteistyöstä ja mukanaolosta toiminnassamme kuluneen vuoden aikana.  Olette työllänne ja mukanaolollanne edistäneet meitä ”koronavaikeuksista” huolimatta saavuttamaan vuodelle asettamiamme tavoitteita. Aloitamme uuden vuoden toiveikkaana, että joukkomme kasvaa ja pystymme toteuttamaan suunnittelemamme vuosiohjelman ilman ikäviä keskeytyksiä. 

Ohessa pieni pikkujoulumuisto yli 50 vuoden takaa.

Joulupuuro sen tiesi

Joulupuuro nautitaan yleensä ennen joulua pikkujouluruokana tai yleensä perheen kanssa jouluaaton aamiaispuurona. Aikoinaan joulupuuro valmistettiin meillä Suomessa ohrasta ja vasta 1900 -luvun alkuvuosina alkoi vitivalkoinen riisi syrjäyttää ohran, ensin rannikkokaupunkiemme herrasväen keskuudessa ja levisi myöhemmin vähin erin koko kansamme puurotarpeiksi. Joulupuuroon yleensä piilotettiin manteli tai jopa kourallinen manteleita, kuten presidentti Svinhufvud oli aikoinaan käskenyt, ettei kenellekään olisi tullut paha mieli jäätyään ilman joulumantelia. Puurosta löytynyt manteli enteili tulevaa ja sen uskottiin tuottavan löytäjälleen onnea tai positiivisen yllätyksen. 

Joulupuuroon kätketty manteli ei ollut uusi keksintö, historia tietää, että jo Antiikin Kreikassa piilotettiin puuroruokaan papu.  Kenen puuroannoksesta se sitten löytyi, niin hänestä tehtiin ruokailun kuningas tai kuningatar ja hänelle annettiin kaikki valta keksiä kepposia tai leikkejä muulle ruokaseurueelle ja niihin kepposiin piti kaikkien osallistua.  Meillä puolestaan mantelin voima voi kestää vaikka kokonaisen vuoden, jos vaikka mantelin löytäjällä toiveissa olisi ollut perheen lisäys.

Minunkin, yliluonnollisiin voimiin uskomattoman piti jo nuorena muuttaa käsitystäni mantelin tuottamasta onnen tunteesta. Yli viisikymmentä vuotta sitten olin edellisen vuoden puolella aloittanut Warkauden Lehden toimittajan työt ja vieläpä mennyt naimisiinkin.  Warkauden Lehdellä oli silloin tapana pitää toimitukselle iloiset pikkujoulut  kaupungin ulkopuolella, muistaakseni silloin pikkujoulua juhlittiin jossain Leppävirran puolella olevassa pienessä majapaikassa talvisen luonnon syleilyssä. Ilta sujui joululaulujen, leikkien ja iloisten juttujen kera.  Tuli myös joulupuuron aika ja silloinen päätoimittaja Taanilan Kyösti ilmoitti, että puuroon on sitten laitettu myös manteli. 

Puurohetki alkoi olla lopuillaan, kun nuori vaimoni tyrkkäsi minua kyynärpäähän ja sanoi löytäneensä puurostaan mantelin.  No, tieto tietysti levisi heti koko pikkujoulua juhlineeseen joukkoon.  Vanha ja viisas päätoimittaja ”Köpi” pienen rykäisyn jälkeen ymmärsi yskän ja sanoi: ”Seuraava toimituksen juhlamme on Ossin ja Sinikan luona  ”varpajaiset”.  Kyllä, varpajaisia meillä sitten juhlittiinkin ennen seuraavaa joulua!

Toivotan teille kaikille oikein hyvää ja virkistävää joulun aikaa sekä runsaasti onnea ja voimia tulevalle vuodelle 2022!